Juhani Lehtonen (s. 20. marraskuuta 1942, Helsinki) on suomalainen etnografi ja kansatieteilijä, joka on jättänyt merkittävän jäljen suomalaisen etnologian tutkimukseen ja opetukseen. Hän toimi Helsingin yliopiston kansatieteen professorina vuosina 1980–2011 ja vaikutti moniin tutkijasukupolviin. Hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet erityisesti elinkeinoja, kaupunkikulttuuria sekä kansatieteen historiaa ja teoreettisia perusteita.
Lehtonen kasvoi Helsingissä sodanjälkeisessä Suomessa, jossa kiinnostus kulttuuriperintöön ja kansalliseen identiteettiin oli vahvaa. Tämä ympäristö ohjasi häntä jo varhain kohti humanistisia tieteitä. Hän aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa kansatieteen parissa ja syventyi erityisesti suomalais-ugrilaisen tutkimuksen kysymyksiin.
Vuonna 1972 Lehtonen väitteli tohtoriksi teoksellaan “U. T. Sirelius ja kansatiede”, joka tarkasteli suomalaisen kansatieteen varhaista kehitystä sekä U. T. Sireliuksen roolia tieteenalan vakiinnuttamisessa. Tämä työ tunnetaan yhä laajasti kansatieteen historian klassikkona.
Lehtosen ura Helsingin yliopistossa on yksi suomalaisen kansatieteen historian merkittävimmistä. Hän toimi ensin dosenttina ja myöhemmin pitkäaikaisena kansatieteen professorina. Hänen työssään yhdistyi sekä vahva tutkimuksellinen ote että intohimo opetukseen.
Professori Lehtonen tunnettiin erityisesti siitä, että hän panosti perusopetuksen laatuun, graduopiskelijoiden ohjaukseen ja nuorten tutkijoiden kannustamiseen. Hänen johdollaan kasvoi useita tutkijasukupolvia, jotka jatkoivat etnologian ja kulttuurintutkimuksen perinnettä Suomessa ja kansainvälisesti.
Lehtonen tarkasteli perinteisiä suomalaisia elinkeinoja, kuten maanviljelyä ja kalastusta, mutta myös modernin yhteiskunnan tuomia muutoksia. Hän oli kiinnostunut siitä, miten arjen työ ja aineellinen kulttuuri kertovat yhteiskunnan muutoksista.
Yksi hänen merkittävimpiä tutkimuslinjojaan oli kaupunkikulttuurin tarkastelu. Lehtonen tutki kaupungistumisen vaikutuksia suomalaisiin elämäntapoihin ja tapoihin käyttää julkisia tiloja. Näissä tutkimuksissa näkyi etnografinen ote, jossa huomio kiinnittyi arjen liikkumiseen, palveluihin ja kaupunkitilan sosiaalisiin merkityksiin.
Lehtonen oli kiinnostunut myös oman tieteenalansa historiasta. Hän tutki, miten kansatiede rakentui 1900-luvun alussa osaksi eurooppalaista tutkimuskenttää ja millainen rooli museoilla, kokoelmilla ja arkistoilla oli tiedon muodostumisessa.
Lehtosen väitöskirja “U. T. Sirelius ja kansatiede” (1972) on hänen tunnetuin teoksensa ja kuuluu Kansatieteellinen arkisto -sarjaan. Se tarjoaa perusteellisen katsauksen suomalaisen kansatieteen syntyvaiheisiin ja toimii edelleen tärkeänä lähdeteoksena alan opiskelijoille ja tutkijoille.
Hän julkaisi myös useita artikkeleita ja kokoelmia, joissa käsiteltiin muun muassa Kustaa Vilkunaa, kansatieteen metodeja sekä suomalais-ugrilaisen tutkimuksen asemaa. Näissä kirjoituksissa korostui kriittinen ja reflektiivinen näkökulma tieteenalan kehitykseen.
Lehtosen suurin perintö on kuitenkin hänen opetuksessaan. Hän oli arvostettu ja helposti lähestyttävä professori, joka osasi ohjata opiskelijoita selkeästi ja kannustavasti. Myöhemmät professorit, kuten Hanna Snellman, ovat muistelleet Lehtosen merkitystä omalle uralleen ja koko laitoksen kehitykselle.
Hänen opetuksensa painotti lähdekritiikkiä, kenttätyön eettisiä periaatteita sekä tutkimusaineiston dokumentointia. Näin hän varmisti, että suomalainen kansatiede pysyi ajankohtaisena ja laadukkaana tieteenalana.
Lehtonen osallistui aktiivisesti keskusteluihin suomalais-ugrilaisen etnologian roolista globalisoituvassa maailmassa. Hän korosti, että paikallisuuden ja kansallisuuden tutkimisen rinnalle tarvitaan monikulttuurisia ja kansainvälisiä näkökulmia, jotta tieteenala voisi vastata 2000-luvun haasteisiin.
Juhani Lehtosen työ on auttanut suomalaisia ymmärtämään, miten oma kulttuuri, historia ja yhteiskunnalliset muutokset kietoutuvat toisiinsa. Hänen tutkimuksensa ja opetuksensa ovat vaikuttaneet niin yliopisto-opiskelijoihin kuin laajempaankin tieteelliseen yhteisöön.
Lehtosen panos näkyy yhä tänään suomalaisessa kansatieteessä: hänen työnsä tarjoaa välineitä, joiden avulla voidaan tulkita nyky-yhteiskunnan ilmiöitä, kuten kaupungistumista, kulttuuriperinnön digitalisointia ja arjen käytäntöjen muutoksia.
Juhani Lehtonen on yksi suomalaisen kansatieteen keskeisistä vaikuttajista. Hänen tutkimuksensa elinkeinoista, kaupunkikulttuurista ja tieteenalan historiasta ovat muovanneet käsitystämme kulttuurin monimuotoisuudesta. Opettajana hän kasvatti uusia tutkijoita ja loi vahvan perustan suomalaiselle etnologialle.
Lehtosen elämäntyö on osoitus siitä, miten syvällinen ja laaja-alainen tutkimus voi vaikuttaa tieteenalaan vuosikymmeniksi eteenpäin.