
Kasinopeleistä kuulee jos jonkinlaisia tarinoita ja legendoja. Yksi nappasi valtavan jättipotin kerrasta, toinen tuplasi pelikassansa hetkessä ja kolmas väittää löytäneensä ”oikean tavan” pelata.
Harvalla pelaajalla on kuitenkaan mitään käryä, mitä oikeasti tapahtuu pelien taustalla. Onko kasinolla mahdollista päästä voitolle, vai onko koko järjestelmä rakennettu niin, että talo vie aina lopulta potin?
Yksinkertainen fakta on, että jokainen kasinopeli on suunniteltu niin, että pitkällä aikavälillä kasino jää aina plussalle. Voitot ovat kyllä täysin mahdollisia myös pelaajalle, mutta ne ovat aina yksittäisiä onnenkantamoisia.
Yksi perussääntö pätee jokaiseen kasinopeliin ja jokaiseen kasinoon, nimittäin kasino voittaa aina pitkällä aikavälillä. Tämä ei ole mielipide eikä mystiikkaa, vaan ihan puhdasta matematiikkaa.
Jokaisessa pelissä on sisäänrakennettu talon etu. Tämä prosenttiosuus varmistaa, että kasino jää ajan kanssa voitolle kaikissa tilanteissa. Talon etu vaihtelee isostikin eri peleissä, mutta pelaajan kannalta parhaita nettikasinoita yhdistää tietysti mahdollisimman pieni osuus.
Esimerkiksi blackjackissa talon etu on pienimmillään vain prosentin murto-osia, mutta rulettipyörässä se nousee jo useampaan prosenttiin. Kolikkopeleissä osuus voi olla selvästi tätäkin suurempi. Prosentti näyttää pieneltä, mutta kun peliä pelataan miljoonia kertoja, se tuottaa kasinolle varman voiton.
Yksittäinen pelaaja voi hyvinkin voittaa, välillä paljonkin. Mutta jos sama pelaaja jatkaa pelaamista tarpeeksi pitkään, talon etu alkaa näkyä väistämättä. Kaikki kasinot toimivat tämän saman logiikan varassa.
Kasinon ei tarvitse huijata tai manipuloida pelejä, sillä matematiikka itsessään takaa, että kasinon kassa ei kuivu.
Palautusprosentti eli RTP on kasinopelien perusta ja usein pelaajat ymmärtävät sen täysin väärin. RTP kertoo, kuinka suuri osuus peliin pelatuista rahoista palautuu pelaajille pitkällä aikavälillä.
Jos kolikkopelin palautusprosentti on esimerkiksi 96, se tarkoittaa, että miljoonien kierrosten aikana peli palauttaa keskimäärin 96 prosenttia siihen pelatuista varoista.
Yksittäisen pelaajan näkökulmasta lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, mitä tapahtuu juuri tänään tai seuraavalla kierroksella. Palautusprosentti ei kuvaa lyhyen aikavälin tuloksia. Peli ei mitenkään tavoittele sitä, että jokainen pelaaja saisi 96 euroa takaisin sadan euron panoksella.
Joku voi hyvinkin voittaa suuria summia ensimmäisellä kierroksella, toinen voi hävitä koko pelikassansa nopeasti. Palautusprosentti on vain pitkän aikavälin keskiarvo eikä lupaus siitä, miten peli käyttäytyy yksittäisellä hetkellä.
Palautusprosenttia tulkitaan usein myös liian kirjaimellisesti. Monet ajattelevat, että korkea RTP tarkoittaa lähes varmaa palautusta, mutta totuus on päinvastainen. Vaikka peli palauttaisi teoriassa 96 prosenttia kaikille pelaajille yhteensä, yksittäinen pelaaja voi silti jäädä reilusti tappiolle.
Moni pelaaja haluaa uskoa, että voitot noudattavat jonkinlaista kaavaa. Että jos peli on “antanut paljon”, se ei enää pian anna uudelleen, tai että pitkän ”kuivan” jakson jälkeen on pakko tulla voitto.
Todellisuudessa kasinopeleissä ei ole mitään sisäistä rytmiä tai muistia, joka vaikuttaisi kierrosten lopputuloksiin. Jokainen pelikierros on irrallinen edellisistä ja lopputulos määräytyy satunnaislukugeneraattorin perusteella, ei aiempien kierrosten mukaan.
Arpomiseen ei vaikuta se, kuinka kauan edellisestä voitosta on, kuinka paljon pelaaja on hävinnyt tai kuinka moni muu samaa peliä parhaillaan pyörittää.
Vaikka pelin palautusprosentti kertoo pitkän aikavälin keskiarvon, jokainen yksittäinen kierros voi olla voitto, tappio tai jotain siltä väliltä täysin riippumatta menneistä tuloksista.
Tappioputki ei “lataa” peliä voitolle, eikä voittoputki tarkoita sitä, että peli olisi jonkinlaisessa erikoistilassa.
Monella pelaajalla on myös ajatus “kuumista” ja “kylmistä” pelikoneista. Tuntuma on monelle todellinen, mutta pelin näkökulmasta se on kuitenkin pelkkä illuusio.
Kolikkopelit eivät lämpene tai sen suuremmin jäädy, eivätkä ne siirry mihinkään erikoistilaan sen perusteella, kuinka kauan niillä on pelattu tai kuinka paljon voittoja on tullut sisään.
Jokainen pelikierros perustuu edellä mainittuun satunnaislukugeneraattoriin, joka arpoo tuloksen täysin itsenäisesti. Pelillä ei ole “muistia”, eikä se seuraa aiempia kierroksia. Se ei siis tiedä saatikka välitä, että pelaaja on hävinnyt viimeiset 20 kierrosta tai voittanut kolme kertaa peräkkäin.
Silti tunne kuumasta tai kylmästä koneesta voi syntyä helposti. Ihmisen mieli etsii jatkuvasti kaavoja ja merkityksiä myös tilanteissa, joissa niitä ei oikeasti ole. Jos peli maksaa useita pieniä voittoja lyhyessä ajassa, se tuntuu “kuumalta”, vaikka kyse on vain satunnaisuuden sattumasta.
Myös pelien suunnittelu vaikuttaa tuntemuksiin. Läheltä piti -tilanteet, eli hetket jolloin ruudulla näkyy melkein täydellinen symbolirivi, luovat voimakkaan tunteen siitä, että nyt ollaan lähellä. Myös animaatiot, äänet ja rytmi on rakennettu siten, että ne lisäävät jännitystä ja saavat pelaajan uskomaan, että koneessa tapahtuu jotain erityistä.
Tosijuttu kuitenkin on, että kuumat ja kylmät pelikoneet ovat pelaajan kokemus, eivät pelin tekninen ominaisuus. Pelikone ei muutu paremmaksi tai huonommaksi hetkittäin, se toimii samalla matemaattisella logiikalla ihan jokaisella napinpainalluksella.






